Makrolevät veden ravinteisuuden säätelijöinä

Työssä tutkittiin makrolevien käyttöä Itämeren ravinnekuormituksen haittojen ehkäisyssä. Työssä tarkasteltiin makrolevien kasvatusmenetelmiä pohjoisella Itämerellä ja kerätyn biomassan jatkokäyttömahdollisuuksia. Tutkimuksessa vertailtiin makrolevien kasvua ja ominaisuuksia luonnonolosuhteissa Hangossa, ja kalanviljelylaitoksen läheisyydessä Naantalissa. Sekä alustoilla kasvava levälajisto että biomassan määrä vaihtelivat kasvatuspaikasta ja alustatyypistä riippuen. Leväbiomassat jäivät suhteellisen mataliksi, joten pelkästään makrolevien poisto ei ole riittävän tehokas keino ravinteiden vähentämiseen. Ravinteiden poistoa ja jatkokäyttöä (lannoite, rehu, biopolttoaine) ajatellen alustoilta kannattaa kerätä kaikki biomassa, josta suurin osa muodostuu merirokoista ja sinisimpukoista. Jos tutkimuksessa testatun kasvatusmenetelmän ravinteidenpoistotehokkuus lasketaan hehtaaria kohti, poistotehokkuus makrolevillä fosforin osalta oli 2 kg P ha-1, kun taas sinisimpukoiden fosforinpoistokyky oli 27 kg P ha-1. Koejärjestely ei kuitenkaan ollut optimoitu simpukoiden kasvattamiselle, joten niiden todellinen fosforinpoistotehokkuus voisi olla vieläkin korkeampi. Levien kadmiumpitoisuus ylitti joissain näytteissä lannoitteille asetetut raja-arvot, mikä voi vaikuttaa makrolevien jatkokäyttöön.     

FM Milla Suutari